Täällä pimeydessä (olohuoneesta puuttuu edelleen valaisin) kirjoittelen kuulumisia samalla kun 6,5 viikkoiset vauvat riehuvat takana olohuoneessa. Kylläpä aika on mennyt todella nopeasti, ei uskoisi, että vauvat ovat jo isoja. Meidän kissalaamme onkin puhaltanut uudet tuulet viime aikoina; itse pääsin kesälomalle ja heti oli edessä Muutto. :-( Piti pakata ja tehdä remonttia uudessa asunnossa samalla ja siinä menikin todella paljon aikaa. 5.6.2008 päästiin muuttamaan tänne keskustaan ja vauvat ottivat muuton rennosti, nukahtivat heti kun taas suklaat hämmästelivät uutta kotia tovin.
Nyt voinkin kutsua tätä enemmän Kodiksi, vielä on tekemistä sisustuksen kanssa, kunhan ensin mieskulta kotiutuisi viikon reissusta niin voisi räpsytellä ripsiä ja pyytää nätisti laittamaan lamppuja, tauluja ja hyllyjä paikoilleen. :-)
Vauvat ovat kasvaneet todella kiitettävästi; ruuat maistuivat heti alusta lähtien - näillä on toisin kummallinen makumieltymys; syövät mielellään aikuisten muonia, joten välillä vaihtelen pentujen ja aikuisten ruokia näille, vatsat ovat toimineet siitä huolimatta todella hyvin. Täytyy myöntää, että on outoa istua katselemaan miesvaltaisten touhuja kun viisi pennuista ovat poikia ja yksi tyttö. Välilläkin huutelen; "Narnia, ei saa noin tehdä, ei,ei!" - kunnes Narnia paljastuukin Lumikiksi!
Laittelenkin muutamia kuvia tässä samalla (jotkut ovatkin odottaneet kovasti!) ja kerron lyhyesti pentujen luonteesta täällä, kaikki ovat todella ihastuttavia omalla persoonalla ja etsisivät rakastettavia kotia, joissa saisivat jakaa palvelijoilleen hellyyksiä antamuksella. Meille toki saa tulla tutustumaan pikkuisiin! :-) Ei uskoisi, että niin pienistä ja hellyyttävän näköisistä pikkuisista on kasvamassa villeiksi, komeiksi/kauniiksi ocialkuisia! On ollut todella ihanaa seurata näitten kasvua. Ensi viikolla odottaa Ensimmäinen Käynti Lääkäritädin luokse. Siellä Lääkäritäti antaisi pikkuisille rokotuksen. Jännää nähdä, että miten se tulee sujumaan. :-)
pysynyt hyvin poikien perässä, painii ja riehuu velipoikien kanssa. Toisin kun on käytävä kauneusunelleen niin mielellään vetäytyy Narnian kanssa nukkumaan, ovat erottamattomia. Lumikki on ehdottomasti Milli-mamman silmäterä, varjelee ja seurailee tätä. Jos tyttö eksyykin piilopaikkaan, ei tarvitse kun kutsua Millin hätiin sekä huudella Lumikkia, kunnes Milli vastaa tälle ja hakeutuu sinne, missä Lumikki on. Lumikilla on todella kauniit silmät, joilla tyttö osaa katsella vienosti.
itsetietoinen miehenalku. Minä olen Paras ja näytän sen on Leon motto ja uskaltaakin näyttää sen. Leo odottaa jo kovasti, että milloinkas päihittäisi viimeinkin Riku- isovelipuolen painissaan, toistaiseksi joutuu antautumaan viiden kilon painoiselle kastraattikollille - saa nähdä, että miten kauan. ;-) Viihtyy myös paljon ihmisten kanssa, erityisesti haluaa leikkiä varpaitten kanssa, auts, auts!
Nämä osaavat söpötellä ja olla hurmaavia kameran edessä, taitaa ovat jo saaneet geenissään Milli-mammalta poseeramisen taidon. ;-)